Säännöstelytalouteen ei palata

Hannu HoskonenBlogi

Ilmastokeskustelu saavutti tällä viikolla karmean huippunsa. Innokkaiden taloustieteilijöiden ja ilmastoaktivistien toimesta ollaan suunnittelemassa polttoaineille valtion kontrolloimia ostolupia. Tällä sodan jälkeiseen Suomeen kuuluneella tavalla säännösteltiin erilaisia kulutustavaroita ja elintarvikkeita, joista silloin oli huutava pula. Järjestelmä toimi ja säännöstely loppui 1954 kansantalouden selvittyä sodan jälkeisestä vaikeasta tilanteesta kunnialla.

Nyt esiin nostettu uusi polttoaineiden säännöstely on koruton todiste siitä, miten ilmastokeskustelu on karannut täysin käsistä. Kysymys on uudesta hulluudesta, joka saattaa meidät naurunalaiseksi muualla Euroopassa. Suomi on toiminut vastuullisesti myös ilmastopolitiikassa. Olemme johtava maa Euroopassa uusiutuvan energian tuottajina. Yli 80 prosenttia sähköstä tuotetaan jo nyt päästöttömästi ja Olkiluodon kolmannen reaktorin käynnistyttyä sekä Pyhäjoen ydinvoimalan valmistuttua olemme lähestymässä jo 90 prosentin päästötöntä sähkötuotantoa. Moni muu voimalahanke, mm. tuulivoimalat, koko ajan parantavat meidän tilannetta. Suomen kokonaispäästöt vähenevät pari prosenttia vuodessa, joten mihinkään paniikkiin ei todellakaan ole perusteita. Jos ilmastoasiat oikein ahdistavat päättäjiä, niin lisätään kotimaisen biodieselin tuotantoa omassa öljynjalostamossa. Silloin liikenteen päästöt suorastaan romahtavat nykyisestä. Pienellä veroviilauksella hintakaan ei muutu ja aine on suomalaista työtä. Helppo ja toimiva keino!

Karu totuus tästä ilmastokiihkoilusta taitaa olla yhden aatesuunnan tavoitteiden ajaminen ilmastopolitiikan avulla. Lapsilta viedään maito ja liha kouluruokailusta. Vanhusten ruokailu pakotetaan samaan malliin ja liikenne näköjään kokee saman kohtalon. Valtiovallan tehtävänä on luoda ihmisille turvallisuutta ja uskoa parempaan huomiseen. Tällainen pelottelu on vastenmielistä.

 

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, ympäristövaliokunnan puheenjohtaja, Ilomantsi

Kotimainen energia parasta

Hannu HoskonenBlogi

Jouni Mykkänen kirjoitti (Karjalainen 16.8) hienosti energiasta, mutta tosiasiat jäivät sivuosaan, valitettavasti. Kohu turpeen ympärillä palvelee vain yhtä asiaa. Sillä ohjataan keskustelu pois todellisesta ongelmasta. Kivihiilellä ja maakaasulla lämpiävät etelän kasvukeskukset, kuten pääkaupunkiseutu kokonaan, haluavat kirkastaa kilpeään maaseudun ”ongelmia” korostamalla.

Helsinki teki kivihiilen poltossa ennätyksen itsenäisyyden juhlavuoden 2017 kunniaksi. Maakaasua poltetaan myös ujostelematta.
Kivihiilen polton lopettaminen sinänsä on hyvä päätös, mutta millä kodit ja koulut lämmitetään sen jälkeen. Mykkäsen mainitsemilla ”innovaatioilla” tulee kylmä talvella. Kaikki Suomen kaupungit ja taajamat lämpiävät kaukolämmöllä, jota varten on rakennettu niin voimalaitokset kuin jakeluverkko. Homma on maksanut kymmeniä miljardeja ja sitä meidän pitää edelleen käyttää. Ja nämä uudet lämmitystavat, joista vasta haaveillaan, ovat satumaisen kalliita. Kuka sen maksaa? Nykyhinnoissa on jo asukkaille riittävästi taakkaa. Jos turve lopetetaan, niin jostain on etsittävä lähes 10 miljoonaa mottia puuta ja kivihiilen korvaamiseen tarvitaan puuta paljon enemmän. Mistä nämä puut saadaan. Ei mistään! Eduskunta on jo päättänyt, että kuitu- ja tukkipuuta ei saa viedä polttoon. Risuilla ei kattilat lämpene. Tosiasiat kannataa ottaa aina huomioon. Unelmien kanssa eläessä tulee vilu viltin alla!

On murheellista, kun tämän ilmastokiihkoilun keskellä järki on jätetty sivuun kokonaan. Metsäinen Suomi lämpiää puulla ja turpeella ja metsäteollisuuden tuottama energia on siinä isossa roolissa. Turve on puulle erinomainen tukipolttoaine ja turve takaa myös Suomen pitämisen lämpimänä yhdessä puun kanssa myös tulevina kriisiaikoina. Huoltovarmuus ei ole leikin asia, historia on opettanut. Venäjällä riehuvat valtavat metsäpalot, joiden päästöjen määrä meni yli ymmärryksen. Kukaan kiihkoilija ei tunnu olevan huolissaan siitä. Helpoin tapa käydä ilmastokeskustelua on leimata kotimaisen energian kannattajat hölmöiksi ja jatkaa kivihiilen, öljyn ja maakaasun tuontia ikäänkuin huomaamatta. Olisiko viimein aika ottaa tosiasiat edes hieman huomioon .

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, Ilomantsi