Ilomantsin tulevaisuudelle mahdollisuus

Hannu HoskonenBlogi

Keskustelu Hutunniemen kaavasta on ollut vilkasta. Juuri tullut Kuopion hallinto-oikeuden ratkaisu aiheutti palautetta minulle ja varmaan muillekin. Palaute on aina tervetullutta, mutta tällä kertaa osoite oli kyllä täysin hukassa.

Kunnalla on vastuu oman taloutensa hoidosta ja palvelujen järjestämisestä. Ilomantsin talous on hyvässä kunnossa, mutta suunta on huolestuttava. Väkiluku laskee jatkuvasti noin sadan hengen vuosivauhtia. Tämä syö verotuloja sekä valtionosuuksia. Talouden heikkeneminen näkyy jo kaikkialla. Ilomantsin elinvoima ei ole saavutettu etu, vaan se on hankittava joka ainoa päivä. Tähän saakka olemme pystyneet pitämään taloutemme kunnossa kunnassa toimivien hyvien yritysten ansiosta. Vähenevä tuloverokertymä on korvautunut yritysten maksamilla yhteisöveroilla. Ilomantsi on saanut kahdesti Pohjois-Karjalan yrittäjien myöntämän yrittäjyyskunta-palkinnon vuosina 2010 ja 2012. Tämä on vahva tunnustus kunnan tekemästä elinkeinopolitiikasta. Ilomantsi on satsannut vahvasti tulevaisuuteen. Juuri valmistunut, koko kunnan kattava valokuituverkko takaa ilomantsilaisille tasavertaiset mahdollisuudet kunnan kehittämisessä muihin kuntiin verrattuna. Vaikka elämme hieman sivussa kasvukeskuksista, emme halua eristäytyä. Kaikki tämä työ on tehty Ilomantsin kunnanvaltuuston yksimielisillä päätöksillä, joita kunnan viranhaltijat ovat taitavasti valmistelleet. Tästä voimme kaikki olla ylpeitä.

Jotta tuo elinkeinojen hyväksi tehty työ sataisi kunnan laariin, on uusille asukkaille saatava houkuttelevia rakennuspaikkoja lisää. Niin kaikki kunnat tekevät, Joensuu on tässä asiassa askeleen muita edellä. Kunnalle kuuluu lain mukaan kaavoituksen järjestäminen alueellaan. Miksi Ilomantsin ei anneta kehittyä asukkailleen paremmaksi paikaksi. Joka ainoasta asiasta valitetaan, joka vähitellen syö meidän kasvun mahdollisuudet. Arvoisat valittajat, voisitte osoittaa perustelunne esim. meidän nuorille, jotka menettävät tällä menolla erinomaisen lukion. Samoin voisitte kertoa meidän erinomaisille yrittäjille, miksi työvoiman saanti alkaa olla ongelma. Ja minkä viestin annamme Ilomantsista tänne investointia harkitsevalle yrittäjille. Helppo on valituksia rustata, kun oma leipä on turvattu, mutta haluammeko Ilomantsille mahdollisuuden jatkaa itsenäisenä kuntana. Se turvataan vain vahvalla kunnan taloudella, joka tällä menolla on uhattuna lähivuosina. Siitä ei sitten voi enää valittaa, eikä nimilistoja kerätä.

Hannu Hoskonen, kunnanvaltuuston pj, kansanedustaja, Ilomantsi

Pieniä terveyskeskuksia ei saa tyhjentää sote-uudistuksessa

Hannu HoskonenBlogi

Lausuntokierroksella oleva sote-uudistus herättää vahvoja tunteita. Koko uudistus lähti liikkeelle, jotta pystytään varmistamaan laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut lähipalveluina kaikille kansalaisille kotipaikkaan katsomatta. Nyt kun lakipaketit ovat jo tiedossa, uskaltaa arvioida niiden sisältöä. Monta hyvää asiaa sisältyy lakiesityksiin ja monta parannustarvetta, joista ei saa vaieta lausuntojen antamisen aikaan.

Lakiehdotuksen suurin heikkous on se, että todellinen päätösvalta sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä siirtyy kunnilta valtiolle. Valtio antaa rahat maakunnille palveluiden järjestämiseen. Valtakunnallisen kiinteistöosakeyhtiön haltuun siirtyy kaikki lakisääteisten kuntayhtymien maakunnissa olevat sairaalat ja muut sote-palveluita varten rakennetut tilat. Rahoista päättäminen merkitsee täyttä päätösvaltaa palvelujen järjestämiseen koko maassa. Tällainen päätösvallan siirto johtaa koetun mukaisesti palveluiden keskittämiseen ennemmin tai myöhemmin. Ei liene yllätys, että kaikki kehittämistoimet valtio keskittää kasvukeskuksiin. Ja häviäjänä ovat varmasti maaseutukuntien asukkaat.

Kuntien terveyskeskukset ja sosiaalityön tarvitsemat tilat jäävät kuntien omaisuudeksi edelleen, ja maakunta vuokraa alkuvaiheessa nämä tilat palveluiden järjestämistä varten. Vuoden 2021 jälkeen tilat vuokrataan, jos tarvetta on. On arvioitu, että kolmasosa tiloista jää vaille käyttöä, mikä tarkoittaa käytännössä noiden tilojen arvon nollautumista. Suurella varmuudella kyse on juuri maaseutukuntien terveyskeskuksista ja vuodeosastoista. Valtio lupaa vuokraamatta jääville kiinteistöille tukea kiinteistömarkkinointiin. Helppo on kuvitella nykyisissä oloissa tyhjentyvän terveyskeskuksen myyntimahdollisuus. Pahinta kaikessa on se, että tyhjentyvä terveyskeskus vie myös työpaikat ja verotulot pois maaseutukunnista maakuntakeskuksiin. Palvelujen yksityistämisen myötä yhtiöiden palvelutarjonta keskittyy suuriin kaupunkeihin, mikä johtaa supistuksiin maaseutukunnissa. Kunta itse ei voi toimia palvelun tarjoajana.

Jotta sote-uudistuksesta ei tulisi keskittämisen työväline, on tämän uudistuksen yhteydessä toteutettava maakuntauudistus tehtävä kansanvallan periaatteiden mukaan. Maakunnille tarvitaan verotusoikeus ja oikeus aidosti päättää rahojen käytöstä ja samalla vastata palveluiden järjestämisestä. Silloin saadaan koko valtionhallintoon vahva paikallisen osaamisen vahvuus, jota on tavoiteltu koko itsenäisyytemme ajan. Uudistuksia joka tapauksessa tarvitaan, mutta niitä ei saa tehdä maaseudun asukkaiden tappioksi.

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, Ilomantsi

Julkaistu Karjalaisen mielipidesivulla 3.10.2016

Miksi suomalainen puu ei kelpaa

Hannu HoskonenBlogi

DSC_7134

Metsäteollisuus on ollut Suomen taloudellisen menestyksen perusta lähes koko itsenäisyyden ajan. Tälläkin hetkellä metsäteollisuus rakentaa uutta tuotantokapasiteettia, mikä lisää puunkäyttöä merkittävästi. Ja puutahan meillä riittää vieläkin suuremmalle käytölle.

Ihmetellä kuitenkin täytyy, että metsäteollisuus tuo Suomeen puuta valtavia määriä. Tilastojen mukaan puuntuonti on kymmenen miljoonan motin verran vuosittain. Vielä suurempi ihme on teollisuuden tuontipuusta maksamat hinnat, jotka ovat reilusti suomalaisille metsänmyyjille maksettavia hintoja korkeammat. Miksi halvempi, kotimainen ei kelpaa teollisuudelle. Nykyään talvikorjuuleimikkoa, josta kertyy selluteollisuuden tarvitsemaa kuitupuuta, on kovin vaikea myydä. Valtakunnan metsien inventointitulokset kertovat karua kieltään metsien tilasta. Kiireellisten harvennushakkuiden tarve on huutava ja jos harvennushakkuita ei tehdä, jäävät tulevaisuuden tukkileimikot pelkiksi haaveiksi. Pitäisi tämän olla selvä viesti myös metsäteollisuudelle itselleen. Kaiken huippuna puun tuonnissa on se, että teollisuuden Venäjältä tuoma hake on lopettanut kotimaisen energiapuun käytön. Ja metsäteollisuus onnistui hankkimaan EU:n päätöksellä tuontihakkeelle valtion budjetista maksettavan energiatuen.

Metsäteollisuuden puuntuontiin liittyy vielä yksi vakava ilmiö. Arvokasta puunkorjuutyötä tekevät urakoitsijat ovat joutuneet metsäteollisuuden sopimuskumppanina kohtuuttomaan tilanteeseen. Urakkataksat on kiristetty niin alas, että tilanne on sietämätön. Ja metsäteollisuus käyttää tilannetta hyväksi määrätietoisesti. Venäjältä kalliilla ostettu puu mahdollistaa koneurakoijan urakoinnin keskeyttämisen juuri uuden sopimusneuvottelun alla. Helppo on kuvitella, millaisessa neuvotteluasemassa koneyrittäjä on. Ihmettelen suuresti, että metsäteollisuus, joka jäi kiinni valtakunnallisesta puun hintakartellista, menettelee tällä tavalla toimintansa kannalta erittäin tärkeää yhteistyökumppania kohtaan. Luulisi kilpailuviraston kiinnostuvan tilanteesta.

Aikanaan pääministeri Urho Kekkonen asettui puolustamaan heikosti palkattuja metsureita. Nyt samanlaiselle viisaudelle olisi tarvetta, jotta Suomen metsien tuoma kasvu hyödyttäisi koko kansakuntaa. Missä on metsäteollisuuden mainostama kotimaisuus?

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, Ilomantsi