Miksi suomalainen puu ei kelpaa

Hannu HoskonenBlogi

DSC_7134

Metsäteollisuus on ollut Suomen taloudellisen menestyksen perusta lähes koko itsenäisyyden ajan. Tälläkin hetkellä metsäteollisuus rakentaa uutta tuotantokapasiteettia, mikä lisää puunkäyttöä merkittävästi. Ja puutahan meillä riittää vieläkin suuremmalle käytölle.

Ihmetellä kuitenkin täytyy, että metsäteollisuus tuo Suomeen puuta valtavia määriä. Tilastojen mukaan puuntuonti on kymmenen miljoonan motin verran vuosittain. Vielä suurempi ihme on teollisuuden tuontipuusta maksamat hinnat, jotka ovat reilusti suomalaisille metsänmyyjille maksettavia hintoja korkeammat. Miksi halvempi, kotimainen ei kelpaa teollisuudelle. Nykyään talvikorjuuleimikkoa, josta kertyy selluteollisuuden tarvitsemaa kuitupuuta, on kovin vaikea myydä. Valtakunnan metsien inventointitulokset kertovat karua kieltään metsien tilasta. Kiireellisten harvennushakkuiden tarve on huutava ja jos harvennushakkuita ei tehdä, jäävät tulevaisuuden tukkileimikot pelkiksi haaveiksi. Pitäisi tämän olla selvä viesti myös metsäteollisuudelle itselleen. Kaiken huippuna puun tuonnissa on se, että teollisuuden Venäjältä tuoma hake on lopettanut kotimaisen energiapuun käytön. Ja metsäteollisuus onnistui hankkimaan EU:n päätöksellä tuontihakkeelle valtion budjetista maksettavan energiatuen.

Metsäteollisuuden puuntuontiin liittyy vielä yksi vakava ilmiö. Arvokasta puunkorjuutyötä tekevät urakoitsijat ovat joutuneet metsäteollisuuden sopimuskumppanina kohtuuttomaan tilanteeseen. Urakkataksat on kiristetty niin alas, että tilanne on sietämätön. Ja metsäteollisuus käyttää tilannetta hyväksi määrätietoisesti. Venäjältä kalliilla ostettu puu mahdollistaa koneurakoijan urakoinnin keskeyttämisen juuri uuden sopimusneuvottelun alla. Helppo on kuvitella, millaisessa neuvotteluasemassa koneyrittäjä on. Ihmettelen suuresti, että metsäteollisuus, joka jäi kiinni valtakunnallisesta puun hintakartellista, menettelee tällä tavalla toimintansa kannalta erittäin tärkeää yhteistyökumppania kohtaan. Luulisi kilpailuviraston kiinnostuvan tilanteesta.

Aikanaan pääministeri Urho Kekkonen asettui puolustamaan heikosti palkattuja metsureita. Nyt samanlaiselle viisaudelle olisi tarvetta, jotta Suomen metsien tuoma kasvu hyödyttäisi koko kansakuntaa. Missä on metsäteollisuuden mainostama kotimaisuus?

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, Ilomantsi