Metsienkäyttö ei voi olla ympäristöministeriön määräysvallassa

Hannu HoskonenBlogi

Menossa on taas yksi metsiensuojelun vaihe Pohjois-Karjalassa. Kuten tiedetään, ministeriö on pitkään valmistellut valtionmailla olevien suojelualueiden siirtämistä luonnonsuojelulain perusteella rauhoitetuiksi suojelualueiksi. Tämä aiheuttaa selvän tiukkenemisen kaikkeen alueiden käyttöön näillä alueilla.

Metsästys kaikkineen on vaikeutuu olennaisesti. Samoin alueilla liikkuminen vaikeutuu. Jatkossa ympäristöministeriöllä on täydellinen oikeus hallita alueita mielensä mukaan. On suorastaan järkyttävää, että ministeriön virkamiehet edelleen kieltävät menossa olevien muutoksien vaikutukset maakunnissa. Ympäristöministeriön virkamiehet ovat olleet yhteydessä ainakin Lieksan ja Nurmeksen kaupunkien virkamiehiin. Viesti ministeriöstä on kuulunut; mikään ei muutu. Miksi sitten suojeluasiakirjoissa näkyy selvästi, mitä riistaa ei saisi suojelun jälkeen enää metsästää. Metsästysmatkailu on itärajan kunnissa merkittävä elinkeino, mikä näkyy hyvin näin karhujahdin aikaan. Ajetaanko tämäkin ansiomahdollisuus alas? Eikö ministeriössä lueta edes itse kirjoitettuja, suojelualueita koskevia asiakirjoja. Vai laatiiko ne jokin ulkopuolinen taho?

Metsien käytölle tulee varmuudella muutoksia, kun suojelualueiden taakse jäävät talousmetsät joutuvat mottiin perinteisten kuljetusväylien jäädessä suojelualueen sisälle. Tätäkään ministeriön virkamiehet eivät ota kuuleviin korviinsa. Miksi? Ministeriössä kannattaisi lukea Karjalaisessa 28.8.2020 ollut UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen haastattelu. ”Suomessa käytävä keskustelu metsähakkuista on vaikuttanut metsäyhtiöiden päätöksentekoon”. Miten monta paperikonetta ja sahaa pitää vielä sulkea, ennen kuin uskotaan tämä tuhoisan politiikan seuraukset? Jos ministeriön tavoite turpeen kieltämisestä vielä toteutuu, joutuu koko Suomi taloudellisesti kuilun partaalle. Leikkimisen aika alkaa olla ohi.

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, ympäristövaliokunnan pj.

Suomi vaarallisella tiellä

Hannu HoskonenBlogi

Jo muutaman päivän ajan on valtakunnan medioissa hehkutettu EU:ssa sovitun elvytysrahaston erinomaisuutta. Kun pintaa hieman raaputtaa, paljastuu kokonaisuus, joka on Suomen kannalta erittäin vaarallinen. Meistä on tulossa toisten maiden velkojen maksaja vuosikymmeniksi eteenpäin. Meniköhän kaikki oikeasti ihan hyvin?

Suomelle elvytyspaketti maksaa suoraan 3,4 miljardia euroa. Se on valtava summa, jonka suoritamme ottamalla valtiolle lisää lainaa. Entistä on jo 110 miljardia euroa. Pahinta kaikessa on, että sitoudumme EU:n yhteisen velanoton takuumiehiksi pitkälle tulevaisuuteen. Ranskan presidentin Emmanuel Macronin kommentti reilu viikko sitten neuvottelujen ratkettua kuvaa parhaiten tilannetta. ” Päätös on aidosti historiallinen, olemme luoneet mekanismin kollektiiviseen lainanottoon”. Suomen EU-liittymissopimuksessa sanotaan selvästi, että toisten velkoja ei makseta eikä takuita velan ottoon anneta. Pienen Suomen kannalta tämä sopimuksen pykälä on meille elintärkeä; se turvaa omaa kansantalouttamme eurooppalaiselta yhteisvastuulta. Miksi Suomen kannalta elintärkeä vakuutus halutaan nyt ehdoin tahdoin purkaa.

Vähintään yhtä paha asia Suomelle tässä elvytyspaketissa on tulojen tasaus. Nyt EU:sta ollaan tekemässä tulonsiirto-unioni. Hyvä esimerkki on Italia. Maan kansantuote on lähes kymmenkertainen Suomeen verrattuna ja varallisuutta on muutenkin meitä enemmän. Verotus on yli kymmenen prosentti-yksikköä kevyempää kuin Suomessa. Italian harmaan talouden tietävät kaikkia. Pitääkö suomalaisten veronmaksajien rahoja siirtää Italiaan taloutta elvyttämään, kun ratkaisu ongelmaan on heillä itsellään, jos vaan haluavat.

Elvytyspaketti käynnistää selkeästi myös liittovaltion perustamisen Eurooppaan. Se on pienelle Suomelle tuhoisaa. Suomen eduskunnan pitää nyt ottaa ohjat käsiin. Suomi on nyt vaarallisessa tilanteessa, johon pitää reagoida heti. Eduskunnan kanta asiaan tarvitaan mahdollisimman pian. Meillä on voimassa perustuslaki ja liittymissopimus EU:n kanssa. Jos näitä ollaan nyt rikkomassa, en tule sellaista ratkaisua hyväksymään millään tavoin. Suomea ei saa liittää eurooppalaisten velkojen maksumieheksi.

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, ympäristövaliokunnan pj,

Julkaistu 30.7.2020 Sanomalehti Karjalaisessa

Suomalaisten rahat pidettävä Suomessa

Hannu HoskonenBlogi

Parhaillaan ollaan ratkaisemassa EU:n 750 miljardin euron elvytysrahastoa. Saksan on puheenjohtajamaa ja Angela Merkelin suuri tavoite on saada rahat jakoon heti. Ranskakin on ollut aktiivinen, mikä kertoo selvästi todellisen hyödyn saajat tästä avustuspaketista. Olisiko nyt vihdoinkin aika noudattaa Suomen perustuslakia, Suomen liittymissopimusta EU:hun ja EU:n omaa perussopimusta.

Vaikka Suomen ministerit ovat olleet mukana näissä elvytyspaketin neuvotteluissa, on heidän noudatettava tarkasti perustuslakivaliokunnan antamaa lausuntoa 16/2020. Tämä lausunto on kaikkein tärkein asiakirja elvytyspaketin laillisuutta tarkasteltaessa. Perustuslakivaliokunta toisti tarkalleen saman kannan 14.7.2020 kokouksessaan. Valitettavasti moni ministeri päämisteriä myöten on vedonnut EU:n neuvoston oikeuspalvelun lausuntoon, jonka mukaan elvytyspaketti on EU-sopimusten mukainen. Suomen perustuslain tulkinnan tekee vain eduskunnan perustuslaakivaliokunta. EU:lla ei ole osaa eikä arpaa asiassa.  Ministerien on syytä tietää tämä, jotta välttyy jälkiseurauksilta. Sama lainnoudattamisvelvollisuus koskee myös eduskunnan suurta valiokuntaa, joka on sooloillut asiassa tietoisena perustuslakivaliokunnan lausunnosta. Näin ei voi pitkään jatkua.

EU:n elvytysrahasto sisältää valtavia riskejä, joihin Suomi ei saa sitoutua. Pahin on liittovaltiokehitys, joka on nyt alkamassa. Samoin aloitetaan EU-alueella tulojensiirrot. Onko perusteltua, että pieni Suomi tukee kansantaloudeltaan kymmenen kertaa suurempaa Italiaa, jonka verotus on paljon Suomea kevyempää. Elvytysrahasto sitoisi Suomen loputtomaan toisten maiden velkojen maksuun, mikä olisi kohtalokasta kansantaloudellemme. Suomi saa tarvitessaan paljon edullisempaa rahaa rahamarkkinoilta kuin ikinä EU:n kautta. EU:ssa on menossa kehitys, joka on Suomen kannalta erittäin vaarallista. Se on pysäytettävä heti, ennen kuin korvaamatonta vahinkoa syntyy.

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, ympäristövaliokunnan pj.

Julkaistu sanomalehti Karjalaisessa ja Iisalmen Sanomissa 16.7.2020