Ilmastopolitiikkaa Suomen vahingoksi

Hannu HoskonenBlogi

Kun ilmastopolittikalle rakennettiin pohjaa, lyötiin lukkoon seikkoja, jotka eivät pidä virheellisiä. Suomen metsät ovat meidän suurin hiilinielumme, suhteellisesti suurin koko Euroopassa. Nielu on kasvanut koko ajan viime vuosikymmenet, samoin hiilivarasto. Kuitenkin kansainvälisissä sopimuksissa emme saa laskea Suomen hyväksi koko metsien sitomaa hiiltä, kun olemme kuulemma sopineet leikkurit nieluille. Miksi? Samoin emme saa laskea hyödyksemme luonnontilaisten soiden sitomaa hiiltä, joka on lähes 5 miljoonaa tonnia. Missä on ollut Suomen neuvottelijoiden osaaminen, kun tähän päälle tulee vielä Suomen turvepelloille hyväksytty 8 miljoonan tonnin hiilipäästö. Turvepeltoja on 230 000 ha, mutta maanäytteiden perusteella aitoja turvepeltoja on reilu 100 000 ha; vanhemmat suopellot ovat jo multamaita. Luonnonvarakeskus mittasi viime kesänä peltojen päästöjä verraten kivennäismaiden ja turvemaiden päästöjä ja eroja ei juuri havaittu. Näillä väärillä tiedoilla on Suomelle aiheutettu tietoinen vahinko, jonka hinta suomalaisille on tämän hetken päästöoikeuden hinnalla laskettuna jo yli miljardin euron vuodessa.

Toinen, jopa vahingollisempi kehitys on menossa, kun EU ajaa läpi kestävän rahoituksen asetusta eli taksonomiaa. Näin EU määrittelee kestävät rahoitus- ja investointikohteet. Suomi vastustaa hanketta, mutta asia menee läpi määräenemmistön voimin. Suomen metsäteollisuudelle ja metsille yleensä tämä ei lupaa hyvää. Heti aluksi olisi tulossa ainakin 20 prosentin vaatimus metsien lisäsuojelusta, vihreät poliitikot vaativat jo 30 prosenttia. Käytännössä tämä lopettaisi nopeasti kansantaloutemme selkärankana toimivan metsäteollisuuden. Metsillemme muodostetaan nyt EU-valvontaa, kun metsänomistaja joutuisi EU-byrokraattien uhriksi. Metsäpolitiikan piti liittymissopimuksemme mukaan olla puhtaasti Suomen itse päättämä asia. Jotta ilmastoa oikeasti hoidettaisiin, on metsien kasvua lisättävä ja Suomella on siihen sekä keinot että osaaminen. Mutta nyt EU tekee kaikkensa, että ilmastopolitiikan oikeat keinot ajetaan alas ja saadaan metsät EU-valvonnan alle.

EU-komission selvä tavoite on EU:n liittovaltio, joka tarvitsee välttämättä tiukan kontrollin jäsenmaihin päin. Yhteiset velat ja EU-verotus päätettiin viime kevään elvytyspaketin yhteydessä. Maakaasusta ollaan tekemässä nyt ratkaisua kestävän energian ongelmiin. Nyt voi kysyä, onko tässä menossa mitään järkeä?

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, Ilomantsi

Julkaistu alunperin 8.12.2021 sanomalehti Karjalaisessa ja Savon Sanomissa.

Kertaluontoisuuden lyhyt tarina

Hannu HoskonenBlogi

Kaikilla on tuoreessa muistissa viime toukokuussa eduskunnan tekemä päätös EU:n elvytyspaketista. Kertaluontoinenhan sen luvattiin olevan. Kuitenkin eduskunnan talousvaliokunta aloitti juuri valtioneuvoston antaman kirjelmän käsittelyn EU:n ilmastotoimia koskevan sosiaalirahaston perustamisesta. Tämä toinen elvytyspaketti on edeltäjänsä tapaan yhteisvastuullinen rahasto, josta maksetaan avustuksia yli 72 miljardia euroa energiahinnan nousun takia kärsimään joutuville kotitalouksille ja pienille yrityksille vuosina 2025–2032. Suurimpina hyötyjinä ovat Puola 13 mrd, Ranska 8 mrd, Italia 8 mrd ja Espanja 8 mrd. Suomi maksaa tästä paketista 1,2 miljardia euroa ja saisimme tukena takaisin 0,4 miljardia euroa. EU:n jäsenmaiden laskujen maksajaksi Suomi joutuu taas kerran.

Pahinta tässä tilanteessa on se, että EU ajaa nyt häikäilemättä yhteisvastuuta toisten jäsenmaiden tekemistä laskuista ja veloista. Jatkuvat perussopimuksen ja liittymissopimusten rikkomiset osoittavat, että EU-komissio on lähtenyt tietoisesti laittomuuden tielle. Nyt komissio on avaamassa ovea EU:n maksamille suorille tulonsiirroille. Kaiken lisäksi nyt käsittelyssä oleva sosiaalirahasto rikkoo suuren eurooppalaisen periaatteen, jonka mukaan sosiaalipolitiikka ja myös veropolitiikka ovat kokonaan jäsenmaiden omaan päätösvaltaan kuuluvia asioita. Paketti rahoitetaan uudella velalla ja antamalla EU:lle yhä selvemmin verotusoikeus. EU-veroille annettiin lupa jo viime kevään elvytyspaketissa, mutta nyt tämä oikeus näköjään halutaan tehdä käytännöksi. Viime keväänä johtavat poliitikot vakuuttivat kuorossa elvytyspaketin kertaluonteisuutta. Samoin verotusoikeudelle annettiin varsin houkutteleva nimi; omien varojen käyttö.

Euroopan unioni on nyt hyvin vaarallisella tiellä. Jatkuva sääntöjen ja sopimusten tietoinen rikkominen komission suosiollisella avustuksella on varmin tapa romuttaa kaikki se hyvä, mitä varten EU aikanaan perustettiin. Euroopan kansojen välisen yhteistyön parantaminen, kaupankäynnin lisääminen ja rauhan varmistamien Euroopassa ovat edelleen arvokkaita asioita, joita pitää vaalia kaikin voimin. Nykymenolla kaikki tämä vaarannetaan.

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, Ilomantsi

Julkaistu alunperin Sanomalehti Karjalaisessa 14.11.2021

Kotimaisen energian kunnianpalautus

Hannu HoskonenBlogi

Viime viikolla Venäjä ilmoitti rajoittavansa Suomeen tulevia raakapuun kuljetuksia Saimaan kanavassa, kun kanavan tullipiste suljetaan jo marraskuun alusta lukien. Muutoksia puukuljetuksiin tulee myös maaliikenteessä, kun 4 maantien ylityspaikan ja 1 rautatien ylityspaikan puukuljetukset loppuvat. Isompi ongelma on ensi vuoden alussa, kun koko Venäjän puuntuonnin uudet säännöt tulevat voimaan.

Olkoon Venäjältä tulevan puutavaran tilanne mikä tahansa, on Suomessa otettava vihdoin ja viimein vakavasti huomioon kotimaisen metsäteollisuuden vaikea tilanne. Samoin kotimainen energiantuotanto on tietoisilla päätöksillä ajettu kriisin partaalle. Molemmat kaipaavat nopeaa suunnan muutosta, jos meinataan hyvinvointivaltiota ylläpitää.

Suomen metsissä riittää hakattavaa metsäteollisuudelle, jos vaan sitä itse haluamme. Samalla hoidetaan myös kotimaisen energian tuotantoa. Oikea ilmastopolitiikka tarvitsee toimiakseen terveet, kasvavat metsät, jotta hiilinielu kasvaa. Metsät ovat meidän todellinen hiilinielu. Jotta metsäteollisuus saisi puuhuollon toimimaan jatkossakin, on kotimaisen ainespuun polttaminen energiaksi lopetettava heti. Näinhän lukee myös hallitusohjelmassa, vaikka se on tässä ilmastohumpassa ajat sitten unohdettu. Kotimaisen energiaturpeen käytön loppuminen on johtanut pelättyyn tulokseen; arvopuuta poltetaan surutta kasvavia määriä. Ja kukaan ei tunnu huolestuvan tilanteesta paitsi Björn Wahlroos, joka on varoitellut metsäteollisuuden vaarallisesta kehityksestä Suomessa. Tällä menolla tehtaita suljetaan ja niistä päätöksistä ei meillä ole valitusoikeutta.

Jotta arvopuun polttaminen loppuisi, on kotimaisen energian tilanne pelastettava heti. Turpeen ja energiapuun yhteiskäyttö pitää palauttaa kunniaan, vaikka EU-neuvottelujen kautta. Sitä vaatii jo ilmastopolitiikkakin, kun energian rahtaaminen pitkistä matkoista pilaa sekä ilmastoa että meidän tieverkkoamme. Myös kotimaisen huoltovarmuuden turvaaminen pitää hoitaa. Turvekalustoa ei saa tuhota tässä ilmastohuumassa. Venäjän puun tuontirajoitukset ovat meille hyvä muistutus vaarallisesta tilanteesta, jonka olemme itse aiheuttaneet. Leikkimisen aika on nyt ohi.

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, Ilomantsi

Julkaistu alunperin Sanomalehti Karjalaisessa 26.10.2021